Lauantai 24.9.
Lähdimme kololta klo 11:00 kohti Mynämäen karjalan metsiä. Päästyämme perille kerrottiin nuorille, että pitäisi etsiä sopivan tasainen kohta majoittumiselle. Kyselyyn käytettävästä majoitteesta saivat he vastauksen: ”ei ole majoitetta, vaan saatte tehdä itse”. Löydettyämme sopivan paikan majoittumiselle alkoi laavun rakennus työkaluina vesuri ja muutama kirves. Materiaalit eli riu’ut sekä havut piti hankkia metsästä ja jopa olemattomien köysien tilalle piti tehdä omat ”köydet”. Nuotiopaikka syntyi kuivasta hiekkaisesta savesta ja kivistä.
Jonkin aikaa rakenneltuamme alkoi itse kullekkin hiipiä nälkä. Ruuaksi oli varattu ahvenia ja ranskanperunoita. Jokainen sai itse avata ja puhdistaa kalansa ja maustaa mielensä mukaan sekä tietenkin tikun nokassa nuotiolla kypsentää se. Ranskalaiset paistuivat näppärästi nuotiopannuilla. Ruuan jälkeen lähti toinen johtajista valmistelemaan seuraavaa ohjelmaa ja loppu porukka rakensi laavun loppuun.
Laavun valmistuttua käytiin hieman läpi nuorten kisakokemuksia ja johataja kertoi omia muistojaan kisoista. Johtaja lisäksi kävi läpi mitä kisoissa pitää huomioida niin tehtäväkäskyjen kuin ajan tarkkailunkin kannalta sillä seuraavaksi oli tiedossa ryhmän omat minikisat, joihin liittyi kolme rastia. Esimerkkirastit olivat peräisin oikeista kisoista (Vestigatio Kalmia) Ohjeet saatuaan siirtyivät nuoret ensimmäiselle rastille, jossa tehtävänä oli vastata kymmeneen kysymykseen, jotka oli kiinnitetty lähellä oleviin puihin. Ryhmä osasi vastata suurimpaan osaan kysymyksistä oikein. Tästä ryhmä suunnisti seuraavalle rastille, jossa piti tunnistaa naruradalle kiinnitetyjen eläinten kuvat. Melkein kaikki eläimet tunnistettiinkin oikein. Viimeiselle rastille saavuttuaan he saivat tehtäväkseen muodostaa alkuaineiden merkeistä lauseita jaksollisen järjestelmän taulukon avulla. Aikaa tähän oli 10 minuuttia ja siinä ajassa syntyikin monen monta sanaa. Ryhmä pärjäisi varmasti hyvin oikeissakin kisoissa =P
Kisojen jälkeen sytytettiin iltanuotio tulusten avulla sekä solmittiin jokaiselle oma paracord-ranneke, joka ei ollutkaan ihan niin helppo kuin alunperin piti olla. Nimittäin johtaja oli unohtanu miten rannekkeen aloitussolmu piti tehdä. Onneksi muistui mieleen erilaisia aloituksia kokeillessa. Kun rannekeet olivat valmiita, niin päästiin iltapalamakkaroiden ja vaahtokarkkien kimppuun.
Iltapalan jälkeen turistiin hetken verran niitä näitä kunnes johtajat totesivat, että oli tullut aika lähteä antamaan samoajalupaus. Nuotio sammutettiin ja TARPOJAT pakattiin pakettiauton koppaan ja jänittävä sokko matka alkoi. Nuoriso siirrettiin n. 1,5 kilometrin päähän ja purettiin autosta. Hämmentyneet tarpojat pohtivat miten he lupauksensa joutuvat antamaan, koska edelliset tarpojat olivat huhujen mukaan joutuneet kylmään kylpyyn omassa siirtymässään. Johtajat avasivat erään rakennuksen päädystä oven ja nuoret kiinnostuneena tulivat kurkkimaan mitä ”varastosta” löytyy. Tarpojat totesivat kuin yhteen ääneen: ”Ette oo tosissanne”. Kyseessä oli siis kahden istuttava huussi. Ei sentään tarvinnut istunnolle ruveta, vaan johtajat antoivat nuorille Disney Frozen juhlajuomapullon, jonka sai avata lupauksen annon jälkeen. Johtajat vitsailivat, että ” ai ai ai ei kai tuoreet samoajat ole joutuneet hunningolle kun on piilopullon kanssa huussiin piiloutuneet. Lupauksen anto sujui hyvin ja skumppa oli kuulemma hyvää 🙂 Seuraavaksi pakkasimme SAMOAJAT autoon ja palasimme leiriimme ja kaivauduimme makuupusseihin.
Sunnuntai 25.9.
Aamupalan jälkeen aloimme suorittaa ryhmäytymiseen liittyviä aktiviteetteja kuten ramborata. Ramboradalla jokainen sai vuorollaan huivin silmilleen ja tehtäväkseen kulkea lähdöstä maaliin muiden opastaessa lähtöviivalla. Lisäksi ryhmä kirjoitti kirjeet samoaja-ikäkauden tavoitteistaan sekä lisäsi omia terveisiään kirjeisiin. Kirjeet avataan kun ryhmä noin kolmen vuoden kuluttua siirtyy vaeltajiksi. Aktiviteettien jälkeen siivosimme leiripaikan ja väsynyt, mutta iloinen poppoo lähti kotimatkalle.
Linkki HaamuMammuttien kuviin https://www.flickr.com/photos/126171769@N04/sets/72157651967012529